keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Meille on tulossa pieni Prinsessa ♥





Moikka!

Aikoihin en ole kirjotelluttänne, vaikka on pitänyt. Yksi iso syy on ollut
voimattomuus ja raskaudestani johtuva pahoinvointi. 22+0 menossa :)
Minulla alkoi pahoinvointi suunnilleen viikolla 8 ja viikolla 9 se oli kaikista pahinta. Olen oksennellut pahimmillaan kolme päivää peräkkäin ja taukoa oli vain öisin. Edes vesi ei pysynyt sisällä. Nyt en ole pariin viikkoon oksentanut ONNEKSI, vaikka voimaton olo on vieläkin.

Aloitin pari viikkoa sitten raudan syönnin. Hemoglobiini oli silloin 120. Luulen, että raudan puutoskin on voinut olla yksi pahoinvoinnin syistä ja liika stressaaminen. Pitäisi olla rauhallinen, kun ei oikeastaan ole syytä stressata. Ultrassa ja neuvolassa kaikki on mennyt hyvin. Voimia on vienyt koulun ja työn yhdistäminen, vauvan voinnista huolehtiminen, joulukiireet ja moni muu, mistä osa on ihan naurettavia asioita, mutta kun on valmiiksi väsynyt ja hormonit hyrrää, niin minkäs sille mahtaa -_-

Oli se ihmeellistä mennä ensimmäistä kertaa ultraan ja nähdä, että joku siellä masussa oikeasti asustaa. Meidän ensimmäinen ultra oli jo viikolla 9, sillä neuvolassa arvioitiin viikot ihan pieleen, vaikka koitin sanoa, ettei voi olla niin pitkällä.. Nojaa jouduin sen takia käymään verikokeissakin uudelleen ja pelkään neuloja hirveästi :( Seuraava ultra oli suunnilleen viikolla 12 ja kaikki näytti hyvältä :)


vko 9


 vko 12

ja pari viikkoa sitten rakenneultrassa, missä selvisi, ett' todennäköisesti tyttö on tulossa... :)

Siellä se kasvaa ja vilkuttelee :)


Maha on jo ihan valtava.. Ainakin verrattuna ystäväni vatsaan,
 joka on pari viikkoa minua pidemmällä :D 





Toivotaan että pahoinvointi pysyy poissa... Olen yrittänyt rasvata, kuoria ja kuivaharjata masua, jottei tulisi arpia.. ainakaan kamalasti, mutta tuskin niiltä kokonaan vältyn. Eipä tuo haittaa, kun saa semmoisen lahjan  syliin

 :)

torstai 26. marraskuuta 2015

Joulua odotellessa



Heipskukkuu!

Eilen saimme tontin lohkottua ja nyt odottelemme kokousta ja laskua.
Sormuksenikin onneksi löytyi pari kuukautta sen häviämisen jälkeen.
Päivät ovat menneet nopeasti opintojen parissa ja odottelen jo hirveästi sitä,
että saan opinnot suoritettua ja löytäisin ammatin, jotta voisimme 
aloittaa rakentamisen ja alkaa miettiä perheen perustamista.

Onneksi Tommilla on vakituinen työ, sillä minä saan kokonaiset 411e kelan tukea
kuukaudessa, enkä pysty edes puolta maksamaan vuokrastamme. 
Taitaa tulla aika köyhä joulu tänä vuonna, mutta tärkeintä minulle on se, 
että saa viettää aikaa perheen kanssa ♥

Oikein rauhallista joulun odotusta kaikille!

pinterest